HUMU RECORDS
JOKU IIRIS

Helsingin Sanomat - 1.4.2020

Kriitikon valinnat: Folkdebytantti yksin kotona

JOTKUT levyt ilmestyvät oikealla hetkellä. Debyytti­levynsä ensim­mäisessä kerto­säkeessä Joku Iiris laulaa: ”Mä oon yksin kotona ykkönen / mä oon yksin kotona kakkonen”. Teema kantaa läpi levyn. ”Mietin vaan, miksi helkkarissa kukaan haluaisi mennä ulos?”, seuraava kappale kysyy. Iiris Tuononen kuulostaa Nina Simonelta laulamassa Daniel Johnstonia laulamassa Maustetyttöjä. Tuotantoarvot ovat niukat, sävellykset ja sovitukset vielä niukemmat ja levy kutkuttavan epämukavaa kuunneltavaa. Kolmekymppiselle luuserille voi hokea, kuinka Hagrid ei tule hakemaan häntä. Lääkkeet-kappaleessa kertoja ei kaipaa joogaa, vitamiineja tai rutiineja, sillä ”lääkkeet on mun lääkkeet”. Nerokasta.

HS

Oskari Onninen

Rajatapauksia - 6.3.2020

joku iiris

Tyly totuus: Hagrid ei koskaan tuu sua hakemaan. Sulla ei oo hirviötätii eikä -setää, sun perhe on ihan tavallinen. Silti oot paskempana kun ketään. Oot kohta kolkyt, eikä Hagrid tuu sua hakemaan.

Ei tule, ei. Ei tullut neljäkymppisenäkään, ei tule viisikymppisenä. Mutta ei se mitään. Voin jäädä portaiden alle lahoomaan, koska minulla on hyvää musaa. Moottoripyörätkin lentää ainoastaan kalliolta alas.

Levy, jolla lauletaan Hagridista, ei voi olla huono.

Ota kitara ja vahvaääninen nainen. Lisää ripaus Jolie Hollandia ja Joose Keskitalon artikulaatio. Ripottele päälle Saara Suvannon rajuutta, Maustetyttöjen flegmaattisutta, sekä runsaasti itseironiaa ja hersyvää negatiivisuutta. Marinoi keskikaljalla ja kossuvissyllä, tee seoksesta hyviä biisejä ja nauti aamuyöllä viimeinen punkkupullo seuranasi. Näin syntyy joku iiris, joka ottaa debyyttialbumillaan vahvan kiinnityksen vuoden 2020 parhaaksi levyksi.

joku iiriksen albumin on äänittänyt Jukka Nissinen Jaakko Ryynäsen olohuoneessa, sen on miksannut ja masteroinut Risto Ylihärsilä. Sen julkaisevat yhteistyössä Ryynäsen Humu Records, Nissisen Hillotehdas ja Jukka Nousiaisen Jukan Musiikki. On voimaa takana.

joku iiris tekee musiikkia, joka on niin totta, että se itkettää tai naurattaa. Olen keski-ikäinen setä, valitsen nauramisen. Niin hyvä olo minulle levyä kuunnellessa tulee. Tulee, vaikka se on karu. Se, että nauran, ei tarkoita joku iiriksen esittävän huumorimusiikkia. Ei. joku iiris tekee koskettavaa, inhimillistä musiikkia. Kun hän viimeisessä biisissä Etsin naista naisena kaivaa esiin miehen suurimman trauman, olen hämilläni. Yritän silti edelleen nauraa. Itselleni.

En tiedä onko minulla oikeutta digata musiikista, joka kertoo elämästä, jota en enää ymmärrä ja johon minulla ei ole kosketuspintaa. En ole bailannut persaukisena Kerubin vessassa, en syö kuin verenpainelääkkeitä. Diggaan silti. Jopa samaistun teksteihin.

joku iiriksen tekstit ovat totta. Ne ovat hetkittäin liian naturalistisia, kuten aloitusbiisissä, mutta jo rivi oon Yksin kotona ykkönen, oon Yksin kotona kakkonen sulattaa sydämeni. Viisi sekuntia jaksojen välissä liian kauan kesti. Liikaa aikaa itsen kanssa, muistin et oon olemassa. Kappaleella Paska laulu levy pääsee vauhtiin: Istun kotona yksin ja laulan paskoja lauluja ja juon kaljaa, vaikka voisin maalata tauluja. Mut ne ois kuitenkin paskoja tauluja. joku iiris laulaa suoraan minulle tai minusta. Pitäisikö olla huolissaan?

Levyn kuuntelu on juhla. Pelkkiä hyviä biisejä, väkevää tulkintaa, hienoja tekstejä. Tiedän, että tahdoit luulla, et mä oon mieletön ja kiinnostava, etkä sä tahdo kuulla, et mä oon ihan tavallinen, enkä millään lailla mainittavan arvoinen. Tätä käyttäisin iskurepliikkinä, jos käyttäisin. Olen geneerinen, enkä aio mullistaa sun maailmaa. Tällaisten kokemusten takia jaksan vuosikymmenestä toiseen vehdata äänilevyjen kanssa.

joku iiriksen levyllä ei ole kuin nainen, kitara ja ääni. Upea ääni. Mitään muuta nämä biisit eivät tarvitse, kaikki muu olisi liikaa. Hyvät tarinat, hienot sävellykset. Blues, folk, Janis Joplin ja Marjo Leinonen. Ihana negatiivisuus, terve itseironia. Heikkous on vahvuutta. Vuoden levy?

Kuukauden päästä pääsen kuuntelemaan joku iiristä livenä. En malta odottaa.

Rajatapauksia - Punnitsemattomia puheita

Mika Kähkönen

HYVÄ TYTTÖ - SINGLE

Desibeli.net

joku iiris: Hyvä tyttö

En tiedä tarkemmin, että kuka joku iiris oikeastaan on, mutta kyseessä taitaa olla sangen väkevä esiintyjä. Tai näin voisi päätellä ainakin siitä, että materiaalin julkaisusta vastaa kolme eri firmaa. Debyyttialbuminsa myöhemmin keväällä julkaiseva artisti on lähtöisin Joensuusta, ja koti on ainakin toistaiseksi löytynyt Helsingistä.

Hyvä tyttö on ensimmäinen sinkku tulevalta kiekolta, ja se jättää kiistatta ristiriitaisen maun suuhun. Flegmaattisuutta tihkuva lausunta horjuu hiljaisen akustisen kitaran yllä, kertojan kuulostaessa lyötyäkin lyödymmältä. Tai näin ainakin uskotellaan loppuun saakka, kunnes potentiaalista päähän taputtajaa luvataan vetää ns. pataan. Hyvä tyttö ei siis ole hyvä tyttö, eikä edes hyvä jätkä. Naama on kova, eikä vielä kovempaa päätä käännä kukaan, joten tässä ollaan tylyyden reunalla. Tai kaiketi jo sen tuolla puolen, mistä saa parhaat depikset. Raskasta mutta jotenkin sellaisella kutkuttavalla tavalla, mikä selittänee hurmioituneet ihailijat. Desibeli.net

Mika Roth





Humu Records

© humurecords, 2019
Kontakti

  • Humu Records / Jaakko Ryynänen
    Asemakatu 6b1
    70100 Kuopio
  • humurecords@gmail.com
Seuraa

Youtube SoundCloud