Helsingin Sanomat - 2.2.2021 4/5

Paha-Viitanen: Vihreät kasvot

RUJOA ROKKIA ja kauhu­juttuja! Mika Sollaksen, Faarao Pirttikankaan ja Janne Heikkisen muodostama Paha-Viitanen ponnistaa samasta kummitustarinoita ja hullunkiiltoista näkemystä yhdistävästä henkisestä ilmapiiristä kuin vaikka Screaming Lord Sutch ja The Cramps.

Pohjois-Savon Varpaisjärveltä lähtöjään oleva soittajisto onnistuu tuomaan musiikkinsa myös jotain hyvin paikallisen oloista, kuten kappaleissa Suokatu 13 ja Varpaisjärvi ADD.

Jos vaikka Kauko Röyhkän hieno Paha maa kuulostaa tekstiltään toisen käden kertomuksilta, tässä kohelluksessa tuntuu, kuin asialla olisivat näkijät ja kokijat itse. Samalla laulujen palavat naiset ja perverssit aaveet tuntuvat vielä hiukan kutkuttavammilta.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007778170.html

Heikki Romppainen

Soundi 18.12.2020 - 4/5

Soundi
Virpi Suomi

Desibeli.net - 11.12.2020

Paha-Viitanen: Vihreät kasvot

Paha-Viitanen on psykoottista rockia soittava trio, jonka taustalta löytyy rock-ympyröistä tuttuja miehiä. Vokalisti-kitaristi Mika Sollas ja rumpali Janne Heikkinen jakavat historiaa ainakin Festermen ja Chop Suey -orkestereista, minkä lisäksi Sollas on tietysti osa loistavaa The Country Dark -ryhmää. Soolokitaran varressa vaikuttaa ja vakuuttaa puolestaan itsensä Faarao Pirttikangas, joten kolmikannan kulmat ovat timmissä terässä.

Entäs sitten itse musiikki? Joulun alla moni paketti on päältä kaunis, mutta näiden kääreiden takaa löytyy silkkaa dynamiittia. Psykoottinen rollaus on korkeaoktaanista ja suomalaisen outorockin raskaat viitat makaavat psychobillyn päällä, kuin sateeton myrskypilvi pölyisen kyläpahasen yllä. Tuimalta näyttää, mutta helpotusta ei ole tulossa – ja se painostavuus onkin koko homman juoni.

Vain kaksi biisiä puristuu juuri ja juuri kahden ja puolen minuutin tuolle puolen, soundien ollessa kauniisti sanottuna primitiivisiä. Rankkuus ja rosoisuus eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että soitto olisi suttuista tai sovitukset mitenkään lepsuja. Raivokkuuskin on taitolaji, jonka avulla Vihreät kasvot saadaan hohtamaan ja Palava nainen jää kummittelemaan mielen sopukoihin.

Desibeli.net

Mika Roth

Rajatapauksia - 5.12.2020

Paha-Viitanen – Vihreät kasvot

Se tunne, kun itsellesi tuntematonta bändiä ensimmäistä kertaa kuunnellessasi hymy leviää korviin asti. Pää alkaa heilua musiikin tahtiin, nyrkki iskee ilmaan. Sitä ei voita mikään. Se tunne tuli taas, tällä kertaa Paha-Viitasen Vihreät kasvot -kasettia kuunnellessani.

Tai kasettia ja kasettia. Myönnän, että poltin Vihreät kasvot cd-rompulle ja kuuntelin sen ensimmäistä kertaa autossa. Nykyautoissa ei kasettisoitinta ole, kohta ei edes cd-soitinta. Hirvittää ajatellakin, että eräänä päivänä en ehkä enää voi autossani levyjä kuunnella. Valtavan levykokoelman omistavana en millään haluaisi ottaa suoratoistopalveluja käyttööni.

Mutta asiaan. Kun näin uutisen Mika Sollaksen ja Faarao Pirttikankaan yhteislevystä, tuuletin. Tätä olen odottanut! Paha-Viitanen on superbändi, Varpaisjärven suuret pojat vihdoinkin yhdessä! En tiennyt mitä tuleman pitää, mutta tiesin, että ainakaan ei huonoa. Oikeassa olin. Sollas, Pirttikangas ja rumpali Janne Heikkinen keittävät niin helvetillisen mökämusiikkisopan, että pää räjähtää. Se soppa on ankara, hauska, vauhdikas, hurmoksellinen, jopa hieman pelottava.

Paha-Viitasessa soi MC5 ja Stooges, siinä soi The Velvet Underground, Radiopuhelimet ja Bad Vugum -indie sekä savolainen hulluus. Tietenkin The Cramps ja The Country Dark. Bändin musiikillinen johtohahmo on Sollas, sen verran ankarasti tästä The Country Dark ja Chop Suey läpi paistaa, ja Sollas on tehnyt melkein kaikki biisit yksin. Se, että Pirttikangas osoittaa taitonsa huikeana mökämusakitaristina, ei tietenkään yllätä. Hänhän soittaa ihan mitä vain. Jatsit ja bluussit ja virret, miksei sitten myös rankimman rock’n’roll-räminän, jopa rautalangan. Esimerkiksi nimibiisin kitaratyylittely hellii korvia.

Vihreät kasvot ei ole pituudella pilattu, joten tähän voi tutustua, vaikkei se ihan ominta genreä olisikaan. Paha-Viitanen on kuitenkin marginaalimusiikkia ja sellaisena se tulee aina pysymään. Yhden käden sormilla pystyn luettelemaan ne ystäväni ja toverini, jotka tästä tykkäävät. Tai jotka tätä edes sietävät. Paha-Viitanen ei ole musiikkia kaikille, se ei koskaan tule soimaan Radio Suomen päiväohjelmissa, ei minkään kaupallisen radion taajuuksilla.

Jos etsit täydellisillä soundeilla esitettyä herkkää ja rauhoittavaa pitsinnypäläysmusiikkia tai kuuntelet mieluiten valaan ääntelyä, pysy Paha-Viitasesta kaukana. Tulee paha mieli muuten. Vaan jos etsit raainta mahdollista rock’n’rollia, sen hulluutta, huumoria ja pelottavuutta, hanki käsiisi Vihreät kasvot -kasetti.

Rajatapauksia - Punnitsematonta puhetta

Mika Kähkönen