HUMU RECORDS
Toinen isi

Soundi 4/5

Suomi-indien geopolitiikka laajenee – (proto)Torvisen arkipäiväistäminen virkistää

Kymppiluvulla mainetta saaneen joensuulaisyhtye Eläimen Timo Torvinen on tehnyt soolourallaan emoyhtyettään esoteerisempaa laulumusiikkia, josta tulee mieleen Ville Leinosen Raastinlaulut. Kolmosalbumi Toinen isi ei ole yhtä äkkiväärää, vaan paljon parempaa musiikkia.

Levy määrittelee itsensä ”aikuisgoottirockiksi”. Miksipä ei: kyllä tästä Fields Of The Nephilimin tai Curen melodraaman kuulee, mutta kun biisit esittää kirjastossa työskentelevä perheenisä, on kohtuullista, että nimiraidassa musta t-paita ostetaan Tokmannilta ja kynsilakka lainataan vaimolta. Arki- ja nykypäiväistaminen ei banalisoi vaan virkistää; se myöntää referenssiensä sarjakuvamaisuuden.

Lisäesimerkkeinä eskovaltaoja-kriittinen, törkeän hyvä voimapop-hitti Setä, arjestairroittautumisjytä FOMO tai elokuvallinen nettitrollikommentaari Naamioitu kostaja. Unenomaisempi on homoeroottisen kiihkeä Poliisidisko, joka muuten kuulostaa ilmiselvältä viittaukselta outoilupoppari John Mausin Quantum Leap -kappaleeseen.

Tietäen, miten kotimaisen indien nykyinen geopolitiikka on paljolti Etelä-Suomen sanelemaa, muistuttaa Torvinen, että tyylikkäitä ja ajankohtaisia lauluntekijöitä löytyy myös viiden tunnin päässä pääkaupungista. Toinen isi on ilman muuta loppuvuoden parhaita kotimaisia.

Soundi

Mikael Mattila

Rajatapauksia

(proto)Torvinen – Toinen isi

(proto)Torvisen uusi albumi Toinen isi osoittaa taiteilijanimen taakse kätkeytyneen Timo Torvisen kehittyneen kaikilla osa-alueillaan sitten edellisen albuminsa. Tai luultavasti hän on vain ottanut osaamisensa kuulijaystävällisemmin käyttöön, Suomen teiniliitto 1939-1984 –kasetin kokeellisuus ja tahallinen vaikeus on vähentynyt. Omaperäisyys ei.

Torvinen tietää kykynsä ja ymmärtää oman arvonsa: ”Omasta mielestään (proto)Torvinen on Itä-Suomen Prince, megaluokan musiikillinen friikki ja älypää, joka ammentaa tekemisiinsä kaikista neljästä musiikkilajista, siis populaarimusiikista, taidemusiikista, kansanmusiikista ja noisesta.” Itseironisesta otteesta huolimatta tuo hänen oma määritelmänsä on tyhjentävän hyvä. Vaikka (proto)Torvinen on sooloartisti ja varmasti vähän diktaattorikin, levyllä soittavat hänen lisäkseen Heikki Kuikka bassoa ja Nikolai Tiitinen parilla biisillä kitaraa. He ovat osallistuneet myös biisien tekoon, kuten avustava tuottaja ja taustalaulaja Laura Kaljunenkin.

Torvinen on Toinen isi -levyllään löytänyt itsensä, vertailu muihin artisteihin on nyt turhaa. Vertailen silti. Tanssittavimmista biiseistä tulee mieleen Joni Ekmanin Sinulle-lp, levyn yleisilmeessä on Kalevi Suopursua ja hänen klaaniaan. The Jesus and Mary Chainia olen kuulevinani, luultavasti kuulisin myös Depeche Modea, jos tuntisin sen tuotantoa paremmin. Levyn selvin hittibiisi Kesä on tarkoituksellinen The Beatles- ja Lennon-pastissi, tai paremminkin kunnianosoitus.

Ihan ominta genreäni (proto)Torvisen musiikki ei ole, sikäli kun sillä mitään genreä on. Toinen isi on kuitenkin niin hyvää ja laadukasta musiikkia, että sen arvon ymmärtää kaltaiseni setärokkarikin. Levyn biisit vaeltavat ja vuorottelevat rajuhkon ja melodisen kitararokin (Setä sekä toinen hittibiisi Sipsejä ja kokista), taiteellisen syntikka- ja synkistelypopin (Saatana haluaa ostaa maailman, Naamioitu kostaja, nimibiisi) sekä niiden yhdistelmien (goottilainen Suolapatsas) välimaastossa. Lisäksi levyltä löytyy sielukasta ja tarttuvaa tanssimusiikkia (trendikkäät Poliisidisko ja FOMO, hittiehdokkaita molemmat). Potentiaalisia kuuntelijoita on läjittäin, kattaus on sen verran monipuolinen. Mieli avoimena tulta päin, näin suosittelen.

Toinen isi on siis helpommin omaksuttavaa musiikkia kuin Suomen teiniliitto 1939-1984, mutta ei se helppoa keskitien kamaa ole. Esimerkiksi kappaleet Saatana haluaa ostaa maailman ja Naamioitu kostaja vaativat useita kuunteluita, ja vasta ajan kyllässä etenkin Naamioitu kostaja paljastaa kaiken jylhyytensä. Onneksi mukana on kuitenkin tekstiltään Lynyrd Skynyrdin Don’t ask me no questionsista muistuttavan Sipseja ja kokista -biisin kaltaisia rennompia vetoja, ettei homma mene liian taiteelliseksi.

Tekstit ovat olennainen osa (proto)Torvista, hän onkin siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja, eikä sitä peittele, kirjasto mainitaan parissakin biisissä: ”Sä et voi luottaa mihinkään kirjaston tätiin, nyt on kutsuttava setä hätiin.” Kirjastomaailma vetää puoleensa Torvisen kaltaisia luovia ja lahjakkaita ihmisiä. Monipuolisella osaamisellaan he nostavat kirjaston mainetta ja tunnettavuutta julkisuudessa ja asiakkaiden keskuudessa. Lisäksi he kompensoivat kaltaisteni leipääntyneiden ja lahjattomien suojatyöpaikkalaisten laiskuutta ja saamattomutta työyhteisön sisällä.

Koska postin kulku on nykyisin mitä on, en saanut Toinen isi -cd:tä julkaisupäiväksi. Oikeastaan se ei harmita, sillä ensi viikolla voin sitten fiilistellä ja hypistellä sitä oikeaa äänilevyä kansineen ja teksteineen kaikessa rauhassa, blogimerkinnän sanankäänteitä miettimättä. Äänilevyn musiikki vaatii, siitä en pääse mihinkään.

Rajatapauksia

Mika Kähkönen

Desibeli.net 4/5

(proto)Torvinen – Toinen isi

Nyt sitten selvisi sekin, että miltä eksoottisen kuuloinen ’adult oriented goth’, eli aikuisgoottirock, varsinaisesti ottaen kuulostaa. Tuota tyylilajia näet edustaa joensuulainen perheenisä ja kirjastonhoitaja (proto) Torvinen. Mielenkiintoista artistinimeä käyttävän herran kolmas sooloalbumi jatkaa monin tavoin juuri siitä pisteestä, mihin Suomen teiniliitto 1939-1984 -kasetti meidät jätti armon vuonna 2018.

Klassinen rock taittuu tietysti aina kulloisenkin tulkitsijan mieltymysten mukaan ja tällä erää klassinen, kenties hiukan gootahtavakin rock, kuulostaa moneltakin. AOG soundaa vuoroin rauhalliselta Lou Reediltä, karsitulta Sigue Sigue Sputnikiltakin, sekä tietysti Kissin löytäneeltä Teharilta. Ihan onnistuneita tyylisekoituksiahan nämä ovat, mutta jotta kyseessä ei olisi vain potpuuri jo toisten aikaa sitten tekemistä jutuista, on soundiin, biiseihin ja sovituksiin sujautettu mukaan kelpo annos persoonallista tatsia. Ja tämä erottaa mielestäni tekijät puhujista ja (proto) Torvisen lukemattomista muista rockin veivaajista.

Tuo kiistaton persoonallisuus nousee pintaan kohtalokkaana säväyttelyllä Toinen isi -raidalla ja Poliisidisko teleporttaa kasarit keskelle milleniumin actionrock-bailuja, eikä diskosta ole tietysti tietoakaan. Entä mikä ihme on puolestaan Saatana haluaa ostaa maailman ja mistä se lopulta kertoo? Slovarit ovat tunnetusti tie helvettiin/taivaaseen, mutta nyt en ole lainkaan varma postinumeroista. Outous on herkkä taiteenlaji ja helposti yliannosteltavissa oleva tehokeino, onneksemme tekijä tietää nytkin mitä tekee – ja jättää tekemättä.

(proto) Torvinen osaa ärsyttää ja hämmentää, sillä tällä(kin) levyllä on aivan mahdottoman tarttuvia palasia, jotka eivät kuitenkaan suostu pelaamaan normaalien hittisääntöjen puitteissa. Toisaalta: silmää osataan vinkata, flirttiä heitetään niin glam- gootti- kuin action-rockinkin suuntiin ja kun tätä kaikkea pyörittää riittävän pitkään, niin palaset asettuvat paikoilleen – jotenkin.

Desibeli.net

Mika Roth

Karjalainen / Savon Sanomat 4/5



Karjalainen

Suonna Kononen

Kulttuuritoimitus (Parasta juuri nyt palsta)

Vaikka on ollut jo pitkään selvää, että Timo Torvinen lukeutuu merkittävimpien joensuulaisten musiikintekijöiden joukkoon, on ollut vaikea sanoa, mitä hänen (proto)Torvinen -projektistaan olisi mieltä. Mihin asettuu raja popin ja rajoja hakevan kokeilevuuden välillä? 10. joulukuuta ilmestyneellä Toinen isi -levyllä (Humu Records, 2021) epäluuloilla pyyhitään pöytää. Levy on riittävän, mutta ei liian helppo ja tarkkailee ympäröivää yhteiskuntaa taas viiltävän tarkasti. Tinkimättömän omaleimainen ja vino, mutta vastaansanomattoman laadukas albumillinen poppia, rokkia ja ties mitä.

Kulttuuritoimitus

Pasi Huttunen







Humu Records

© humurecords, 2019
Kontakti

  • Humu Records / Jaakko Ryynänen
    Asemakatu 6b1
    70100 Kuopio
  • humurecords@gmail.com
Seuraa

Youtube SoundCloud