HUMU RECORDS
Terveisiä

Soundi - 23.4.2021

Jos yhtyeen nimi on Vehje, jonka syntytarinan ydin on siinä, kuinka porukan solisti vain keksi perustaa punkbändin ollaan heikoilla jäillä. Painoa reppuun lisää vielä se, että liikkeellä ollaan huumorimielellä. Mutta vastoin ennakko-odotuksia Terveisiä-seiskatuumainen on ainakin muutaman kerran kuunneltuna varsin hauskaa sekoilua. Älämölö raikuu kovalla tempolla sopivasti biisirakenteilla kikkailen solisti Nikon ärjyessä arkirealistisia tekstejä kiitettävällä eläytymisellä. Vertailukohtia ei vaadi mielikuvitusta, mutta ennakkoluulottomassa melskeessä ollaan ehdottomasti 90-luvun suomalaisen indiemölyn asialla. Bad Vugum -assosiaatiot leijuvat ilmassa. Nykyajasta samaa jokapäiväistä havaintokirjaa pitää esimerkiksi Jukka Nissinen musiikillisesti vain säyseämmin keinoin.

Antti Luukkanen

Desibeli.net - 16.4.2021

Vehje: Terveisiä

Vehje on alkuvoimaista punkin tapaista öykkä möykkää luova orkesteri, jonka vakavuuden/häiriintyneisyyden tasoa on vaikea arvioida tarkasti. Yhdeksän biisin mittaista Terveisiä-kiekkoa tituleerataan jopa debyyttialbumiksi, mutta kun kokonaismittaa seiskatuumaiselle ei kerry edes kahdeksaa ja puolta minuuttia, niin eiköhän tämä ole EP.

Punkin pyhää raivoa, hardcoren mellastavaa sekovoimaa, metallin raskaampaa mäiskettä ja siihen päälle vielä roppakaupalla tulkinnanvaraista huumoria. Näitä aineksia sitten sohitaan, vatkataan ja veivataan hartiavoimin, minkä jälkeen kuulija onkin melkoisessa joko-tai tilanteessa. Mörrin postpunkmaisen mätkeen ja Bepanthenin rajattoman harmistuksen seurassa kiistatta viihtyy, vaikka tietää ettei vastuullisen aikuisen niin kuuluisi tehdä. Eli keitä siis olemme? Reeperbahnin setä paljastaa jotain meistä ihmisistä ja onhan Loppuu tämä tämmönen kieltämättä nappiin osuva ankkuriraita.

Melskaavaa toohotusta on hauska todistaa, etenkin kun soittajat ovat puuhanneet jo aiemminkin jotain soitintensa kanssa. Vokalistin/huutajan silottelematon ilmaisutapa pitää tekstit selkeänä, pohdintojen osuessa arjen rispaantuneisiin saumakohtiin. Vain Kaikenlaista tapahtuu menee ehkä ’liian pitkälle’, mitä se sitten tässä yhteydessä lieneekään. Punk!

Desibeli.net

Mika Roth

Rajatapauksia - 10.4.2021

Vehje – Terveisiä

Savo-Karjala on saanut Heikki Turusen rinnalle uuden äänen. Uuden sukupolven äänen, 2020-luvun äänen. Sen äänen nimi on Vehje. Vehje on hc-punkkia, heavya ja metallia soittava rokkiorkesteri.

Humu Recordsin julkaiseman Vehkeen ensilevyn Terveisiä kannessa on Hippo. Äärikeskustalaisesta suvusta ja perheestä kotoisin olevana pikkupoikana keräsin 1970-luvulla pennejäni Osuuspankin säästöpossuun, Hippoon. Joskus jopa markkoja. Ahkerasti keräsin, säästin tulevia tarpeitani varten. Sitten tuli 80-luku. Huomasin, että voiveitsellä sai kaivettua ne pennit ja markat ulos Hiposta. Ostin niillä kasetteja. Kasetit olivat ne tulevat tarpeeni.

Säästäminen jäi, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin rakkaat lapseni joutuivat osallistumaan Hippokisoihin. Tyttäreni pärjäsi hyvin, etenkin pallonheitossa hän yllätti kaikki: toiset yrittivät heittää oikeaoppisesti yläkautta, tyttäreni vippasi alakautta kauden kärkituloksen. Hiihtämisessä hän oli aina palkintopallilla, vaikka suostui sivakoimaan vain perinteisellä. Pari vuotta myöhemmin poikani oli joka lajissa viimeinen. Häntä kiinnosti urheilua enemmän Eppu Normaali, Maukka Perusjätkä, The Trashmen ja Hevisaurus. Rock’n’roll pelasti poikani urheilulta, hieman myöhemmin Sipilän hallitus minut keskustalaisuudelta.

Osasikohan Vehje-yhtye arvata, miten syvälle muistoihin heidän ep-levynsä kansikuva pienen ihmisen vie. Onneksi hyviin muistoihin. Vehje on hyvän mielen musiikkia, vaikka se laulaa vakavista asioista. Huumorilla. Huumori musiikissa on vaikea asia. Vehje onnistuu siinä. Vehkeen tekstit käsittelevät muun muassa unettomuutta, digiväsymystä, postimyyntiä, arjen jatkuvaa työläyttä verokortteineen, vaarallisine astiakaappeineen ja kiintoavaimineen.

Vehkeen huumori ei ole päälleliimattua väkisinnaurattamista, se ei ole huovismaisen salaivaista. Se vain on. Siinä todetaan vituttava ja ahistava asia siten, että se naurattaa. ”Miten se on kello taas puol kaks yöllä. Miten se kello on taas vitun puol kaks yöllä. Aina kun kelloo vilkaisen se on vittu puol kaks yöllä. Miten kello voi aina olla yö!?” Tuttua tarinaa meille huonounisille. ”Ikinä saa nukuttua. Vittu puhelinta tuijottaa, puol yötä. Aikunen mies, farkut jalassa, hampaat pesemättä.”

Vakavimmillaan Vehje krititisoi ylikulutus- ja digielämäämme ja tiivistää sen biiseissä Puhelin ja Homo sapiens:

”Miten minun koko elämä voi olla yhtä puhelimen ehtimistä!” ”Mitä ottasit tältä sivulta? No koko vitun sivun! Niin minäkin.”

Terveisiä-ep on järjettömän kova, niin musiikillisesti kuin tekstillisesti. Vehkeen jäsenistöstä löytyy äijiä ainakin Faarao Pirttikankaan taustalta ja The Country Darkista. Soitto kulkee ja jyrää, kokemus ja osaaminen kuuluvat. Osaaminen ilmenee myös orkesterin nopeudessa: ensimmäisenä treeniviikonloppunaan he tekivät biisit, toisena viikonloppuna levyn, kolmantena viikonloppuna äänittivät jo seuraavan levyn biisit. Vehkeen musiikissa on vaarana se, että hc-jengille se on liian metallia ja metallijengille liian hooceetä. Toisaalta tämän pitäisi kyllä iskeä ihan kaikille genretyksestä riippumatta. Niin hyviä biisejä, soittoa ja tulkintaa levyllä on.

Siihen savokarjalaisuuteen ja Heikki Turuseen ajatukseni kulkeutuivat osittain laulajan murteen takia. Murre toimii, kuulostaa luonnolliselta. Ei television viihdeohjelmien idioottisavolaisuudelta. Murre yhdistettynä savokarjalaiseen kieroon huumoriin, negatiivisuuden kaapuun puettuun positiivisuuteen, lämmittää mieltäni. Olen samaa heimoa ja sukua kuin Vehje, nauran pirullisesti kyynelten läpi.

Vuosi sitten huhtikuussa Humu Records julkaisi joku iiriksen debyytti-lp:n, nimesin sen heti vuoden 2020 parhaaksi albumiksi. Teen nyt 2021 saman Vehkeen Terveisiä-ep:n kanssa. Ei tästä kovempaa voi tulla. Jos eivät sitten julkaise toisenkin levyn tänä vuonna, ja jos se ei sitten mene jo ihan mörrin perseeseen.

Rajatapauksia

Mika Kähkönen

Audiovideo - 8.4.2021

Levyarvostelu – Vehje – Terveisiä – Humu Records
Huuhdotaanpas hieman järkikultaa

Savo-Karjalasta kajahtaa. Vehje-yhtyeen debyyttialbumi sisältää suupieliä ylöspäin vetäviä velmulla asenteella rykäistyjä punkralleja. Tai albumi ja albumi, levyn yhdeksän biisiä kestävät yhteensä kymmenisen minuuttia eli mahtuvat kokonaisuudessaan seiskatuumaiselle sinkulle. Laulaja Niko Taskinen kertoi Audiovideolle, mikä on Vehje ja mitä sillä tehdään.

Netin kätköistä löytyi hyvä määritelmä ITE-taiteelle: ”ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. Lyhenne viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”. ITE-taide on tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta.” Pitkän uran teatterimaailmassa tehneen kulttuurivaikuttaja Niko Taskisen luotsaama Vehje istahtaa tuohon sapluunaan hujahtamalla. Yhtyeen tekemisissä kuuluu kulttuurillinen perimämme monin tavoin. Juonteet ylettyvät pitkälle kuplettitaiteen ja huumorimusiikin historiaan, aina Jaakko Teppoon ja Hiski Salomaahan saakka. Sopivasti ripotellut savo-karjalaiset murreilmaisut lisäävät tuotoksen kulttuurisidonnaisuutta ja naiivirealistiset sanoitukset, jos mitkä, ovat ITE-taiteelle ominaisia. Eikä pidä unohtaa raskaan rockin ja HC-punkin väkevää asemaa musiikillisessa DNA:ssamme.

Vehkeen viehätys syntyy pitkälti kontrasteista. Äkkiseltään asianmukaisesti rääytyt vokaalit kuulostaisivat syöneen genresidonnaisuuksia, mutta totuus onkin jotain muuta. Absurdi vokaaliosasto on saanut tuekseen rouhean ja tanakan äänimaailman sekä ammattitaitoisen tiukan soitannan. Puritaaneillekin kelpaava uskottavuus esittämistavassa nostaa huumorin ennenkuulumattomiin ulottuvuuksiin. Kummissani olen myös siitä, miten kymmeneen minuuttiin on saatu näinkin monipuolinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Yhdistelmä kaasupoljin pohjassa hurjasteltua HC-punkia ja hitaammin jurruutettua Black Sabbath-tyylistä stoner rockia toimii loistavasti. Kaikesta paistaa läpi tekemisen riemu, eikä turhaan näpertelyyn ja hifistelyyn ole sorruttu. Railakas kerralla purkkiin -meno välittyy autenttisena kuulijalle.

Harvoin on tullut naurettua ääneen raskasta rockia kuunnellessa. Esimerkiksi Mörri-biisin raskaalla kädellä nuijittu heavy rock pseudototisine sovituksineen yhdistettynä kappaleen päähenkilön eksistentialistisiin ongelmiin ajankulun kanssa tuo vedet silmiin. Mistä tulikin mieleen, että naurun ja liikutuksen täytyy olla aivojemme uumenissa melko lähellä toisiaan, sillä naurun sekaan hiipi levyä kuunnellessa myös herkistymistä. Outoa, semminkin kun kyseessä on lähes älyvapaasti kelluva räminärock. Spontaanit tunnereaktiotkin ovat merkki siitä, että bändin tekemisissä on jotain selittämättömän kiehtovaa. Pienet jutut ovat enemmän, kuin osiensa summa.

Tällaisina aikoina kulttuurin ja taiteen tuomat valon pilkahdukset ovat tervetulleita. Vehkeen ”LP” generoi hyvän mielen energiaa minikestostaan huolimatta. Kannen arveluttavan habituksen omaava Hippokin on sitä mieltä, että levy kannattaa ehdottomasti hommata vinyylimuodossa, tai muuten ”se on saletti, että huominen mennee taas ihan mörrin perseeseen!”

www.audiovideo.fi





Humu Records

© humurecords, 2019
Kontakti

  • Humu Records / Jaakko Ryynänen
    Asemakatu 6b1
    70100 Kuopio
  • humurecords@gmail.com
Seuraa

Youtube SoundCloud