Musikreviews.de 12/15

So klein auch Finnland als Land sein mag, musikalisch bringen sie sehr viel Großes hervor, egal ob im epischen Metal, im atmosphärischen Indie-Rock oder Electro-Pop bis hin zu traditionellen Sounds, die in ein modernes Folk-Gewand voller Pop-Appeal gekleidet werden – so wie es JONAS AND I auf ihrem zweiten Album „Where From Here“ tun und dabei solchen Bands wie CALEXICO, BON IVER, EFTERKLANG oder MUMFORD & SONS ihre ureigene finnische Alternative entgegenhalten.

Die finnischen Folk-Pop-Perlen-Musiker mit dem seltsamen Bandnamen, der einem den Findungsprozess im Netz nicht wirklich leicht macht, scharen sich um die beiden musikalischen Perlentaucher Jonas Ursin und Roope Hakkarainen, die gänzlich jedes Detail beim Entstehen dieser Platte in der Hand haben. Sie selber sprechen bei „Where From Here“ darüber, dass auf dem Album 'Pop mit einem Herz aus Folkmusik' zu finden ist. Und sie behalten Recht, denn schon der kurze Einstieg ins Album mit „Start Again“, der zugleich darauf verweist, dass hinter dieser LP mit dem Wolfskopf ein Konzept steckt, nimmt einen sofort gefangen, während das folgende „I'll Be Free“ der pure Ohrwurm ist und „Love“ so in etwa jedem Song von MUMFORD & SONS schwere Konkurrenz machen könnte. „Dreaming“ bohrt sich als Ballade tief in die Hörer-Seele mit atmosphärischen EFTERKLAeNGen, die sich zur ganz großen Hymne samt Bläsern erheben, um dann die erste sehr kurzweilige LP-Seite mit tollen Folk samt leichtem CALEXICO-Country-Feeling ausklingen zu lassen.

Dreht man die LP-Seite um, erwartet einen ein ganz ähnliches Wechselbad der Gefühle, das seinen Höhepunkt im finalen „Yellow Walls“, mit knapp sechs Minuten zugleich längster Titel des Albums, findet. Wieder so ein Pop-Song, der ruhig und akustisch beginnt, um sich dann mit einem „Uhhhuhuhhu“-Melodiebogen, der bei jeder anderen Band kitschig klingen würde, aber nicht bei JONAS AND I, in die Gehörgänge zu fressen. Das klingt fast wie ein singender Zug, der einen im positiven Sinne überrollt. Auch das Ende des Songs ist sehr abrupt und überraschend, womit sich der Kreis zu diesem guten, konzeptionell ausgerichteten Album schließt.

Natürlich macht es bei dieser eindringlichen Musik samt dem charismatischen Gesang auch Sinn, genauer auf die Texte zu hören, die glücklicherweise auf der bedruckten Innenhülle (Frontseite: ganzseitiges Schwarz-Weiß-Bild der beiden Musiker / Rückseite: alle Texte) nachzulesen sind. Hier geht es um den Mut zur Veränderung, aber auch den damit verbundenen Schwierigkeiten: „I know that I can feel this kind of fear. The fear that keeps me near you.“ („Where From Here“)

Und vielleicht sei hier schon so viel verraten: Am Ende führt die Veränderung doch wieder dahin, wo alles einst begann: „We don't need to go alone. We can see the sun […] With you...“ („Yellow Walls“)

FAZIT: Ein schönes Ende eines schönen Albums in noch immer viel zu unschönen Zeiten. So können wir dann „Where From Here“ als eine wohlklingende Antwort aus Finnland auf die Frage nach dem Großen-Ganzen verstehen. JONAS AND I stehen nach ihrem beachtlichen Debüt auch auf ihrem zweiten Album mehr auf Streicheln als auf Poltern. Genau die richtige Richtung für Folk-Pop mit Herz aus dem Land der Elche. br>

Google translation

As small as Finland may be as a country, musically they produce a lot of great things, whether in epic metal, in atmospheric indie rock or electro pop to traditional sounds dressed in modern folk garb full of pop appeal - just like JONAS AND I do on their second album “Where From Here” and counteract such bands as CALEXICO, BON IVER, EFTERKLANG or MUMFORD & SONS with their very own Finnish alternative.

The Finnish folk-pop-pearl-musicians with the strange band name, which doesn’t make it easy to find the internet, rally around the two musical pearl divers Jonas Ursin and Roope Hakkarainen, who have every detail in their hands when making this record . On “Where From Here” you speak about the fact that the album features 'Pop with a heart from folk music'. And they are right, because even the brief introduction to the album with “Start Again”, which also points out that there is a concept behind this LP with the wolf's head, captivates you immediately, while the following “I'll Be Free” the pure catchy tune and “Love” could compete with every song by MUMFORD & SONS. As a ballad, “Dreaming” digs deep into the listener's soul with atmospheric EFTERKLAeNGen, which rise to a really big hymn and brass section, to then let the first very entertaining LP side fade away with great folk and a slight CALEXICO country feeling.

If you turn the LP side around, you can expect a very similar rollercoaster of emotions, which culminates in the final “Yellow Walls”, which is the longest track on the album with just under six minutes. Another pop song that starts quietly and acoustically, only to eat its way into your ear canals with a “Uhhhuhuhhu” melody that would sound cheesy with any other band, but not with JONAS AND I. It almost sounds like a singing train that rolls over you in a positive sense. The end of the song is also very abrupt and surprising, which closes the circle to this good, conceptually oriented album.

Of course, with this haunting music, including the charismatic singing, it also makes sense to listen more closely to the lyrics, which fortunately can be read on the printed inner sleeve (front: full-page black and white picture of the two musicians / back: all texts). This is about the courage to change, but also the associated difficulties: “I know that I can feel this kind of fear. The fear that keeps me near you. "(" Where From Here ")

And maybe so much can be revealed here: In the end, the change will lead back to where it all began: “We don't need to go alone. We can see the sun [...] With you ... "(" Yellow Walls ")

CONCLUSION: A nice end to a nice album in times that are still far too unpleasant. We can then understand “Where From Here” as a melodious answer from Finland to the question of the bigger picture. After their remarkable debut, JONAS AND I are more into stroking than rumbling on their second album. Exactly the right direction for folk-pop with a heart from the land of the elk.

Musikreviews.de

Thoralf Koß

Keskisuomalainen / Savon Sanomat 4/5

Kuopiolaisen Jonas and I -yhtyeen uutuus on kaihoisa, vapautuneesti keinuva puolituntinen

Kitari

sti-kosketinsoittaja Jonas Ursinin ja laulaja-kitaristi Roope Hakkaraisen ympärille koottu Jonas and I on kuopiolaisyhtye, jossa muu kokoonpano on elänyt matkan varrella. Yhteistyökumppaneihin lukeutuu niin ikään kuopiolainen Marco Hietala, jonka kanssa yhtye äänitti yhteissinglen Suomen täyttäessä sata vuotta. Yhtyeen esikoisalbumi These Days (2016) oli vakuuttavaa jälkeä. Savolaisten kuulaassa indie rockissa oli runsaasti kantrin ja folkin sävyjä – eikä tuo resepti ole juurikaan muuttunut kakkoslevyllä. Akustisesti helisevä americana on vahvasti läsnä myös uutuusalbumilla.

Where From Here on vapautuneesti keinuva puolituntinen, jonka lievästi kaihoisa pohjavire istuu hyvin käsillä olevaan vuodenaikaan. Tarinallisen albumin popimpaa puolta edustavat Springsteen-henkinen Shouts Of The Coal Mine sekä singlenäkin ulos pullahtanut Love.

Yksi levyn hienoimmista raidoista on The Game -slovari: pullataikinan lailla nouseva sovitus huipentuu lopun kuulaaseen torviriffiin.

Savon Sanomat

Mikko Siltanen

Desibeli.net 4/5

Onko siitä tosiaan jo pitkästi päälle viisi vuotta, kun folkahtavaa poppia luovan Jonas and I -yhtyeen These Days -pitkäsoitto ilmestyi? Aika on arvaamaton tekijä totta tosiaan. Tietysti viime sydäntalvena julkaistu Shouts of the Coal Mine herätteli jo 20-luvun todellisuuteen, mutta silti huomaan hämmästeleväni yhä tapahtunutta.

Eikä kaikki ole kuten ennen, sillä siinä missä em. Shouts of the Coal Mine liuotti rennon helkkyvään folkpoppiin pari unssia westernin ja countryn viboja, tehdään joillain muillakin raidoilla selviä liikkeitä uusiin suuntiin. Niin ikään sinkuksi valittu I’ll Be Free kävisi julistuslaulusta, kun taas ensimmäisen sinkun bonusraidaksi aikoinaan nimetty Foxes on vihellyskoukkuineen kaikkineen kuin lämpimin haluas. Onneksi Foxes sai kuin saikin paikkansa uudella pitkäsoitolla, sillä näin kepeästi rullaavia ja rauhaa hohkavia numeroita ei ole nykymaailmassa koskaan liikaa.

Itse asiassa sinkkujen mukana tulleet B-puolet on kaikki otettu mukaan pitkäsoitolle, mikä mielestäni on tehnyt kokonaisuudesta vahvan ja riittävän monipuolisen. Näin ’uusia kappaleita’ on vain kaksi, sillä alun Start Again on vajaassa minuutissaan lähinnä intro, mutta etenkin The Game on täydellinen numero paikallaan, jälkimmäisen puoliskon käynnistyessä hitaasti. Toki tuokin siivu eroaa yllättävän paljon sisaruksistaan, mutta värikkyys on mielestäni edelleen rikkautta tässä yhteydessä.

Kepeys yhdistetään yhä tarpeettoman usein mitäänsanomattomuuteen ja vaarattomuuteen, mutta Where From Here on näennäisestä helppoudestaan ja keveydestään huolimatta mielestäni täysipainoinen folkpop-levy, jolla Joonas Ursinin ja Roope Hakkaraisen ympärille syntynyt yhtye uskaltaa soittaa hiljaisemmin silloin kun sille on tarvetta. Eikä bändi toisaalta emmi käyttää taustalla efektiä ja sähköisiä soittimia, kun aika on koittanut isommille lekoille. Olkoon tästä todistus albumin nimibiisi Where From Here, jolla äänekkäin ja rauhallisin Jonas and I elävät sopusoinnussa.

Hieno, tasapainoinen ja monimuotoinen albumikokonaisuus, jolla lähes kaikki on jo asettunut optimaalisesti paikoilleen. Tähän päälle vielä se yksi totaalisen loistava sinkkubiisi, niin kaikki olisi ollut viiden tähden arvoista.

Desibeli.net

Mika Roth

Rajatapauksia

Jonas and I – Where from here

Jonas and I on Humu Recordsin vaikein bändi. Siinä ei ole samanlaista maalaisrempseyttä kuin useimmissa yhtiön artisteissa ja orkestereissa, vaikka omalla tavallaan Jonas and I on maanläheinen sekin. Jonas and I on kuitenkin Humun bändeistä se, jossa on eniten kaupallista potentiaalia. Jonas and I tekee musiikkia, jonka uskon kolahtavan niin haikean taiteellisiin indiepoppareihin kuin juurimusaa laajalla skaalalla kuunteleviin uudistushenkisiin stetsonhenkilöihin. Jonas and I on se kohtauspiste, jossa The Smithsin, John Mellencampin ja Emmylou Harrisin diggarit voivat hymyssä suin paiskata kättä.

Jonas and I:n uutuuslevy Where from here on taidetta. Ihastuttavaa taidefolkkia. Silti se on myös rokkia, se on kuin popimpi ja sofistikoituneempi nyt jo edesmennyt oululainen Lost Captains. Vaikka bändin musiikki on tavallaan vaikeaa ja sen sisäistäminen vaatii aikaa, on se myös juureva. Juuri tällainen pakan sekoittaminen on musiikissa aina paikallaan. Where from heren kuuntelu tulee suoritaa rauhassa ja vakavasti. Se kuulostaa hyvältä heti, mutta avaa salansa ja kolahtaa kunnolla vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen. Singlenäkin julkaistu ja kerrasta iskevä Shouts of the coal mine omaa selkeää hittipotentiaalia, muu materiaali vaatii aikaa. Anna sille sitä, levy kasvaa ja syvenee.

Debyyttilevyn kohdalla vertailin Jonas and I:ta Daniel Lanoisin tuotantoihin ja First Aid Kitiin, sama pätee tavallaan edelleen. Where from here on folkia, americanaa, josta tulee nykyajan lisäksi hieman myös 80-luku mieleen. Jonas and I oli valmis jo debyytillään, mutta Where from herellä orkesteri on siinä maagisessa rokkibändin momentumissa, jossa kaikki natsaa. Uskomattoman komeaa äänimaisemaa bändi luo. Where from here on todellakin grower, ja tätäkin kirjoittaessani, Start againin jälleen lähdettyä soimaan, joudun melkein silmäkulmaa pyyhkäisemään. On se niin ihanaa musiikkia.

Jonas and I omaa ilmeisesti jo jonkinlaisen kulttisuosion kotikaupungissaan Kuopiossa, tämän levyn ansiosta se saattaisi tai ainakin sen pitäisi nousta suurempaan suosioon. Laulukieli on ongelma, koska tällaisella musiikilla bändi kilpailee suurten levy-yhtiöiden artistien kanssa, ei pelkästään Vehkeen ja Jukka Nissisen kaltaisten underground-suosikkien kanssa. Jonas and I:lla olisi mahdollista nousta nuorisonkin tietoisuuteen, mutta kilpailu nuorisomusiikissa on kova. Nuorisolla tarkoitan alle neljäkymppisiä.

Where from here ottaa yllätyksekseni kovan kiinnityksen vuoden kovimman levyn tittelistä, vähintään vuoden kovimman pop-levyn. Olen keväästä asti nimittäin ollut varma, että Vehje nappaa tämän vuoden ykkössijan suvereenisti, ilman kilpailua. No, väliäkö hällä, jonkun kylähullun rankkaamilla listasijoituksilla, ja vuotta on vielä jäljellä. Where from here on kuitenkin Jonas and I:lle sellainen uudelleenkäynnistys, että melkein tekee mieleni puhua uudelleensyntymisestä.

Rajatapauksia

Mika Kähkönen

A & R Factory (UK)

Indie folk-rock artist, Jonas and I, are right on the contemporary curve with their latest single, Love, released via Humu Records. The deeply atmospheric track is cinematic enough that it wouldn’t be out of place in a Hollywood Blockbuster, yet Love wasn’t written with commercial potential solely in mind.

Refreshingly, Jonas and I didn’t fall into the trap of becoming yet another Mumford and Sons assimilator. They went further back to the roots of folk to create a richly narrative radio-ready single that easily distinguishes itself from the rest.

With the tenderness of Tom Odell in the vocals with visceral robustness that gives the lyrics far more meaning, it’s hard not to get absorbed with the rich sonic textures.

Read Here

Amelia Vandergast

Desibeli.net

Jonas and I katkaisi hiljaiselonsa reilu puoli vuotta sitten, kun Shouts of the Coal Mine -sinkku ilmestyi. Myös uusi musiikkiannos on kahden raidan mittainen, minkä lisäksi kesän alussa ulos pistettiin I’ll Be Free -sinkku, eli uutta materiaalia on selvästi syntynyt hyvät määrät.

Ajat voivat muuttua ja tyylit kääntyä, mutta Jonas and I luottaa edelleen folkahtavaan, utuiseen ja ilmavaan poppiin. Tällä erää fiilis on kuitenkin rahdun modernimpi, ja saatesanoissakin mainitaan biittifolk, kun on aika kuvailla lopputulosta. Kyllä, onhan tässä rytmi kieltämättä nopea ja edessä etenkin B-puolisko Yellow Wallsin kohdilla, mutta se ei hätistä tunnelmallisuutta pois jaloistaan. Nimibiisi Love vilauttaa myös pientä country-korttia povitaskustaan, vaikka biisi sydämessään poppia onkin. Melankolisessa raidassa pohditaan väistyneen rakkauden jäänteitä, eivätkä kipukohdat tunnu haipuneen minnekään.

Syyskuun lopuksi luvattu Where From Here -pitkäsoitto vaikuttaa kaiken kuullun perusteella vahvalta, mutta pystyykö se ylittämään These Days -debyyttialbumin korkealle nostaman riman? Uskoisin mahdollisuuksia moiseen olevan, ja pianhan se selviää.

Read Here

Mika Roth

Turn up the Volume (Belgia)

Turn up the Volume (Belgia)

Pick of the day

Scintillating Pop Glow With JONAS AND I – Listen To Brand New Single ‘SHOUTS OF THE COAL MINE’

Band: JONAS AND I
Who: Finnish singer-songwriters Jonas Ursin and Roope Hakkarainen who made impressive waves with 2016 debut album These Days

Pick: SHOUTS OF THE COAL MINE

Lead-single from new album Where from Here, out on 10 September 2021 via Humu Records

Score: Shouts Of The Coal Mine resonates as if the song comes straight from a Tom Petty album. Its country-pop-rock feel glows, scintillates and glisters and when the enlivening chorus sets in, with those Beirut-like warmth of ardent trumpets a satisfying smile will emerge on your face. Great songwriting, great voices, great orchestrations, great tune.

Read Here

TUTV

Rajatapauksia (Finnish)

Ludalloy, Rytmi Urbano ja Jonas and I

Suoratoiston vauhtiin päästyäni kuuntelin myös Jonas and I -yhtyeen uuden loistavan digisinglen Shouts of a coal mine. Se on kertakaikkisen täydellinen americanalla silattu poppis, joka nostaa tulevan pitkäsoiton odotukset todella korkealle. Niin korkealle, että en meinannut uskaltaa kuunnella bändin toista uutta biisiä, Foxes. Rohkaisin kuitenkin mieleni, sekin on ihan ok. Mutta väkisin jäi Shouts of a coal minen varjoon.

Lue koko juttu

Mika Kähkönen

Keskisuomalainen - 4/5

Arvio: Täysin valmis

Vasta pari vuotta aktiivisesti toiminut kuopiolainen Jonas and I iskee kehiin yhden parhaista kotimaisista debyyttialbumeista todella pitkään aikaan. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole duo, vaan viisihenkinen bändi, joka liikkuu jossain popin, kantrin ja folkin välimaastossa. These Days sisältää kymmenen vahvaa sävellystä, joiden voisi kuvitella kelpaavan jopa radioiden soittolistoille. Pop-fanien ei kannata säikähtää kantri- ja folk-vaikutteita, sillä pääosassa ovat tarttuvat melodiat ja pirteä soittamisen riemu, johon sekoittuu paikoitellen mukavan haikeaa melankoliaa.

Bändi on itse vastuussa levyn tuotannosta ja miksauksesta. Pikkulevy-yhtiö Humu Recordsin kautta julkaistava levy ei häviä soundeissaan lainkaan suuremmalla budjetilla tehdyille tuotoksille. Rujomman kantrin ystäville albumin äänimaailma saattaa olla jopa turhan sliipattu, mutta idea onkin tunnelmoida eikä mekastaa. Yksi orkesterin vahvuuksista on stemmalaulut, joita kuullaan runsaasti.

Kielioppivirhe heti intron jälkeisen biisin ensimmäisessä lauseessa särähtää korvaan, mutta muuten englanninkieliset lyriikat toimivat. These Days on täysin valmis paketti, jolle toivoisi suurempaakin suosiota.

Aki Lehti

Uljas

Tässä kesän soundtrack, olkaa hyvät

Jonas and I sopii alkavaan kesään täydellisesti. Seitinohuen kaihoisan verhon läpi kuultava iloinen pop kestää keveydestään huolimatta kuuntelua kerta toisensa jälkeen. Bändin 20. toukokuuta julkaistu debyytti These Days on trendikäs folk-henkinen tuotos, joka samalla laajentaa Humu Recordsin tähän saakka huomattavasti repaleisempaa ja rosoisempaa profiilia. Esimerkiksi Alarm Clockin voisi välittömästi kuvitella soimaan jonkin hotelspistecomin mainokseen. Se on vetävä, vaivaton ja erittäin laadukas tunnelmapala.

Levyn tunnelmien skaala on laaja sekä ajallisesti että maantieteellisesti. Välillä ollaan 60-luvulla, välillä hyvinkin tiukasti tässä ajassa ja samalla reissaillaan ties missäpäin maailmaa. Rakkaus on luonnollisesti keskeinen aihe.

Keveys ei tämän levyn tapauksessa tarkoita ohuutta eikä pinnallisuutta. Esimerkiksi Crossroadsiin torvet tuovat syvyyttä ja yllättävää kiinnostavuutta. Tempoltaan rauhallinen Same Old Lane vääntää bändin country- ja folk -vaikutteita suorastaan rautalangasta, ja onnistuu. Levyn tuotanto vakuuttaa ammattitaidollaan. Kulmat on asianmukaisesti hiottu pyöreiksi ja pinta on pehmeä ja lämpöinen. Roope Hakkaraisen ja Jonas Ursinin kaihoisat, pehmeät lauluäänet täydentävät tunnemaiseman.

On vaikea sanoa kestääkö Jonas and I:n debyytti aikaa, vaikka onkin esikoiseksi erittäin kypsä. Ainakin tälle aikaisin ja yllättäen alkaneelle kesälle se tarjoaa erinomaisen ääniraidan.

Pasi Huttunen

JesterProg (fr) - 4/5

Jonas and I est un tout jeune groupe finlandais (Kuopio). Oui je sais: encore la Finlande ! Ben, j'y peux rien s'il s'y passe un tas de (bonnes) choses musicalement parlant, et variées. Parce qu'ici on ne va pas parler de prog ni de metal, les 2 grandes spécialités du pays, mais de folk. Un folk plaisant, doux, léger, harmonieux. Printanier. Difficile de croire que ce "These Days", qui sort aujourd'hui même, est le premier album de Jonas et sa bande, tant il est cohérent, varié, maîtrisé et pour tout dire sans faux-pas. Les musiciens parviennent parfaitement à retranscrire dans leurs chansons leur jeunesse, leur fraîcheur, leur penchant pour la liberté et les grands espaces. Ils expliquent dans leur bio que certains titres ont été écrits pendant qu'ils voyageaient autour du monde, et on les croit volontiers parce que ça s'entend !

L'écoute est un réel plaisir, et vous file une sensation de bien-être qu'on rencontre rarement (surtout pour ceux d'entre nous habitués à écouter du metal-prog, du post-rock ou du hard...). "What You Do" ou "Alarm Clock" sont furieusement mélodieux et onctueux, "Liz" est délicate et entraînante, "These Days" vous fait respirer l'air des grands espaces à plein poumons, quand le splendide "Awake or Dreaming" vous invite à admirer un magnifique coucher de soleil.

Jonas and I fait partie de ces artistes qui proposent un folk "consistant", qui sort de l'ordinaire tout en ne révolutionnant pas le genre, soyons honnête. A l'instar d'un King Charles (lire chronique du "Gamble for a Rose"), d'une Jaylis (chronique "My Lonely Shadow") ou d'un Auguste (chronique "La Tristesse des Autoroutes"), on s'éloigne ici de ceux qui suivent les routes toute tracées ou qui perdent leur spontanéité originelle (cf. le décevant "Cleopatra" des Lumineers).

Printanier. Pas parce qu'on court derrière les papillons à moitié à poil dans les champs de coquelicots, mais parce qu'on retrouve les rayons de soleil, la lumière et la brise légère qu'on attendait avec impatience tout au long de l'hiver. Un brin de fraîcheur, un vrai. Un folk bio, 100% naturel. On en redemande !

Desibeli - 4/5

On olemassa kaukainen niitty, vai liekö se jo osin preeriaa, pustaa tai pampaa, jossa folk, pop ja country yhdistyvät yhdeksi ja samaksi kumpuilevan popahtavaksi maastoksi. Noilla leppoisilla lakeuksilla on laiduntanut vuosien saatossa yksi jos toinenkin artisti sekä yhtye, mutta en ole pitkään aikaan tavannut niin ilahduttavaa ja musiikillaan virvoittavaa ryhmää kuin Jonas and I. Hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia, kuten tavataan sanoa, mutta todellinen yllätys tämän bändin kohdalla on se, että Jonas and I on täysin kotimainen kokoonpano.

Roope Hakkaraisen (laulu, kitara) ja Jonas Ursinin (koskettimet, kitara, laulu) ympärille muodostunut yhtye soittaa rennon rullaavalla tavalla, joka korostaa biisien suoria linjoja ja välitöntä tunnelmaa. What You Do helkkyy kuin liverpoolilaisen viisasten kiven löytänyt uus-folk ryhmä soittaisi Dire Straitsin hittiä, kun taas ensisinkkuna tarjottu Alarm Clock uhkuu sitä kaiken voittavaa hyväntuulisuutta, joka teki The Housemartinsin musiikista niin vastustamatonta. Sydämestä kumpuava lämpö, kiireetön leppoisuus, lohduttavan sylin tavoin ympärille kietoutuvat tunnelmat – siinä muutamia aseita, joilla Jona and I valloittaa kuulijansa.

Albumin teemaksi tekijät nimeävät liikkeen, matkan kulkiessa planeettaamme laidalta toiselle. Näin Crossroadsin latinalaiset osat voivat nivoutua Lizin täydellisiin Aasian paratiisirantoihin ja These Daysin afrikkalaiseen poljentoon ilman sen kummempia ongelmia. Näistä kaikista paikoista ja palasista Jonas and I on työstänyt jotain itsensä näköistä, iättömän kuuloista ja mukaansa vievää. On aina kulloisestakin raidasta kiinni, viistääkö lopputulos lähempää popin tai folkin piirejä, mutta tärkeintä on että jokainen biisi tuntuu olevan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Levyn jälkimmäisellä puoliskolla lievä toisto syö parhainta terää ja tipauttaa viidennen tähden kyydistä, mutta ongelmat ovat lopulta erittäin vähäisiä.

Mika Roth

Soundi - 4/5

Soundscape Magazine (uk) - 8/10

Although my musical tastes generally lean more towards the extreme end of the metal spectrum, I do have a massive soft spot for folk music and Jonas And I is a band whose music almost immediately caught my interest after hitting the play button. Their debut album These Days is a light and airy feel-good album that is an easy and accessible listen that you’ll keep wanting to return to, featuring some absolutely stunning instrumentation and emotive vocals from start to finish.

There’s plenty of great tracks on the album and one of the strongest songs is These Days, which also serves as the title track. It has a great pace to it, with the keyboard line in the latter half of the song really adding another edge to the piece and giving it a feel-good vibe. Another great track is the slower number Awake Or Dreaming, which sees a really emotive vocal performance coupled with some powerful and big-sounding instrumentation.

As a whole, These Days is a stunning listen but can arguably be described as somewhat of a ‘safe’ piece. There’s no shame in this as this is only their debut album, but on the other hand it would also be nice to see the band go out of the lines and take a few different approaches for their next album. However, this is a great starting point for Jonas And I, with plenty of interesting and engaging songs on the album, and it will be interesting to see where they go from here.

Natalie Humphries

Sound And Beyond (ee)

Jonas and I is a folk/pop/indie band from Kuopio, Finland. Since I’m not very familiar with the genre, I can’t help to first think about Mumford and Sons when listening to Jonas and I. But that relation fades away quickly. While the overall sound that is present in folk-indie music is the same, I learned that Jonas and I add their own touch to the music. Also, maybe it’s just me, but I don’t hear a lot of this kind of music coming from Finland, so this band is an interesting find.

Songs from Jonas and I’s debut album These Days sound dreamy and nostalgic. They have different storylines and moods. “What You Do”, “Alarm Clock” and also “These Days” stick out the most to me from this album. These are catchy, festive and positive songs. Another one, “Crossroads”, with mostly calm melody, and reflective lyrics. In the beginning of May, the video for this single was released. It’s a collage from the cine film material of the legendary voyage across Atlantic made by Seppo Muraja and Arto Kulmala back in 1970. It shows everyday activities on the boat, but also some stormy moments, and it somehow goes wonderfully with the song.

Jonas and I is not only folk music, they let themselves to naturally explore other styles, like mentioned above. But I would say that “Same Old Lane” and “Awake or Dreaming” are a bit too far from the main central tone of folk-indie that other songs from this album carry.

The overall melody of These days is joyful and perfect for this spring-summer weather and feeling. After listening to this album you will probably be humming along to their songs

Kaisa Laurimaa

Rajatapauksia

Onni on postilaatikosta löytyvä äänilevy. Tällä kertaa sieltä löytyi Jonas and I -nimisen orkesterin cd These days. Humu Recordsin edellinen julkaisu, eli The Country Darkin Hypnic jerk, oli irstasta ja räävitöntä rock’n’rollia. Humun parin viikon kuluttua julkaistava Jonas and I -yhtyeen debyyttialbumi on kaikkea muuta kuin irstasta ja räävitöntä. These days on kaunista kantrin, folkin ja popin fuusiota. Country folkia, muttei raa’an, väkivaltaisen ja rujon country bluesin tapaan, vaan urbaania kantria kuulaasti ja kauniisti tunnelmoiden, iloisella latotanssihumpalla ryyditettynä.

Jonas and I on kuin poikien First Aid Kit.

These days -albumin intro tuo etäisesti mieleen Daniel Lanoisin tuotannot; Opening antaa odottaa modernimpaa mitä levyllä loppujen lopuksi kuullaan. Heti What you dolla meno äityy reippaaksi, meneväksi kantripoljennoksi. Tavallaan se on hyvä, tavallaan olisi ollut jännittävää kuulla oikeasti modernia folkia.

Reippaasta ja iloisesta meiningistä huolimatta biiseissä on riittävästi melankoliaa. Se on hyvä, sillä kaltaiseni masentuvaisuuteen taipuvaisen synkän jurnuttajan on vaikeaa hyväksyä liian elämäniloista musiikkia. Alarm clock on malliesimerkki siitä, kuinka laiseni murehtija saadaan parilla mollisoinnulla nyökytelemään iloisenkin biisin tahtiin.

Going home ja Crossroads ovat nostalgisen surumielisiä ja herkkiä lauluja, Liz vauhdikasta kantritanssia. Hitaan bluesisti käynnistyvä Same old lane kasvaa levyn rokeimmaksi ja isosoundisimmaksi teokseksi. Tämäkin tyyli onnistuu bändiltä mainiosti. Nimibiisissä on pientä irkkuvivahdetta ja Goodbye päättää levyn kansanlaulunomaisesti. Folkisti, siis.

Vertailu First Aid Kitiin saattaa asianosaisia ärsyttää, mutta etenkin Awake and dreamingilla yhtäläisyys on ilmiselvää. Jonas and I on samalla tavalla kohottavaa ja parantavaa musiikkia kuin First Aid Kit. Klara ja Johanna Söderbergiä on miellyttävämpi katsoa, mutta kuuntelukokemuksena Jonas and I pärjää Ruotsin nuorille naisille mainiosti.

Paitsi hienoja, kauniita biisejä, on These days täynnä myös kaunista laulua. Lähin vertailukohta laulullisesti on lähiaikojen kotimaisista julkaisuista Etelä-Karjalan ylpeys George Cloudy. Ja jälleen joudun eli pääsen sanomaan, että tässä on taas sellainen debyyttilevy, jolla orkesteri osoittaa olevansa kerralla valmis. Ei haparointia, ei hakemista, ei suunnanetsimistä. Valmis paketti maailmalle heti kättelyssä.

Näin on hyvä, silti hieman ikävöin menneitä aikoja. Jos ajattelee minkälaiset harppaukset vaikka The Beatles, Eppu Normaali ja Bob Dylan tekivät neljän-viiden vuoden sisällä ensimmäisistä levytyksistään. Sellainen kehitys on nykyisin mahdotonta. Bändit ovat huipputasolla ensimmäisellä levyllään. Kasva ja kehity siinä sitten.

Vaan ennen oli ennen ja nyt on nyt, ajat ovat a-muuttuneet. Ja on älytöntä urputtaa siitä, että orkesterin ensimmäinen albumi on hyvin tehty. Jo tähän on tottunut ja kannen valokuvien perusteella Jonas and I ei ihan pikkupoikien bändi ole. Kuten vaikka The Beatles ja Eppu Normaali levytysuransa alussa olivat. Aikuiset tekevät aikuisten musiikkia, ei niillä ole aikaa hölmöilyyn ja säätöön. Jonas and I on taidoistaan ja valmiudestaan huolimatta tuoretta ja elävää musiikkia, jonka parissa on helppo bailata, kaivata, murehtia tai ihan vain nauttia kuulemastaan.

Mika Kähkönen

Sylvi - 3/5

Aurinkoa ja siirappisoppaa.

Folkiin ja countryyn kallellaan oleva suomalainen popbändi Jonas and I julkaisee tänään debyyttialbuminsa These Days. Albumi sisältää kymmenen ilovireistä poppiskappaletta.

Bändin laulaja-kitaristi Roope Hakkaraisen ääni on samettinen. Englantikin soljuu suusta sujuvasti. Myös muun bändin soitanta solisee kuin puro. Biisikattaus on tasaisen varmaa ja levy tuotettu niin pitkälle ja viimeistä piirtoaan myöten, että alan hamuamaan säröjä. Niitä ei tältä levyltä löydy.

Näinä tuomiopäivän aikoina kaikki ekstrailoisuus on suotavaa. Jos kuitenkin on perusluonteeltaan synkeydestä energiaa imevä sytkyttelijä, voi tämän levyn anti kaikessa positiivisuudessaan olla liikaa. Bändi kertoo albuminsa teemaksi liikkeen. Minut tämä kokonaisuus lennättää hivenen liian lähelle aurinkoa. Välitön auringonpistos.

Uskon, että nuoremman, vähemmän kyynistyneen kuulijakunnan korvia tämä levy saattaa kaikessa suloisuudessaan ihanasti kutkutella. Näen sieluni silmin siististi käyttäytyvät ja trendikkäästi pukeutuvat nuoret käsi kädessä hymisemässä kappaleita auringonlaskun aikaan. Kaunistahan se.

Mika Roth

KIRSI KISSMYASSINGER