Voima

Kristiina: Palavan rakkauden aika

Humu Records / Hillotehdas 2023

Power pop -yhtye Kristiina on Tamara Luonto -bändistä tutun Kristiina Tuhkasen keväällä 2022 syntynyt projekti. Juuri ilmestyneeltä levyltä on aiemmin julkaistu singlet Hai ja Aloe Vera, jotka nostattivat veden kielelle. Tätä lisää!

Ja nyt sitä on koko levyllinen. Albumi on kompakti puolen tunnin mittainen kokonaisuus, joka lähtee heti kakkosvaihteella liikkeelle. Alla jyllää takuuvarma kaksitahtimoottori: Tuhkanen hoitaa laulun ja syntikan, kun taas isossa roolissa levyn synnyssä mukana ollut Joni Ekman esittelee kitaristin lahjojaan. Sanoitukset ovat mehukkaan leikitteleviä ja melodianpalasia takertuu kurkkuun pitkiksi ajoiksi hyräiltäviksi. Palavan rakkauden aika henkii ajattoman oloista soundimaailmaa ja osoittaa, että 20-luvun suomalainen rock elää ja voi hyvin.

Arvio Voiman sivuilla

Antti Kurko

Desibeli.net 5/5-tähteä

Kristiina: Palavan rakkauden aika

Humu Records / Hillotehdas

Kristiina on Tamara Luonnosta tutun Kristiina Tuhkasen viime vuonna perustama yhtye, jonka vuoden takainen debyyttisinkku Hai on juuttunut allekirjoittaneen soittolistalle enemmän ja vähemmän pysyvästi. Kyseisellä biisillä tavalliseksi tavikseksi identifioituva kertoja seuraa vierestä, kuinka kaikki suuri ja mahtava tapahtuu vieruskaverille.

Tuo sama melankolinen ’seurataan makeimpia juttuja sivusta’ -asenne leimaa pitkälti myös mainion kitararock-yhtyeen debyyttialbumia, klassisten soundien ja lemmen probleemien määrittäessä menoa. Toiseksi sinkuksi valittu Aloe Vera jytää kuin 70-luvun parhaina vuosina konsanaan, pienen diskoviban puskiessa kevytglitterisen power poprockin läpi. Rakkaus on vaarallinen asia, etenkin kun tietää jo alussa polttavansa siipensä. Carpe diem painaa melankoliakertoimen neulan lähemmäs kaakkoa ja Liisan surumielisyys hidastaa kulun miltei kävelyksi.

Kahdeksan raidan mittainen Palavan rakkauden aika -albumi on malliesimerkki loistavasti suunnitellusta levykokonaisuudesta, jossa menopalat ja suvannot rytmittävät toisiaan. Mikäli arvioitavaksi olisi saapunut vinyylilevy, olisi tuon faktan huomaaminen ollut vieläkin vaivattomampaa, kun sekä A- että B-puoli avataan ja suljetaan toimivin numeroin. Noihin kulmiin on valittu neljä sopivaa vetoa, Liisan ukkosmyrskyn saatellessa kappaleen hiljaisuuteen ja em. Hain sulkiessa taas koko kiekon nostattavissa viboissa. Palavan rakkauden aika ja Vain hetki oltiin ovat puolestaan sen luokan menoraitoja, että kyllähän puntit lepattavat.

Lisää suitsutusta on annettava soundipolitiikan yhteneväisyydestä ja harmonisuudesta. Kuten todettua, suurin osa aihepiiristä on hengeltään sinistä, mutta yhden tunnesektorin värit eivät silti hallitse kaikkea ja kaikkia. Etenkin sähkökitaran kaltaisesta vanhasta ketusta on löydetty retroisten sävyjen lisäksi myös jotain uutta ja erilaista. Tuota kaikkea ei tahdo aluksi edes huomata, peruspoprockin viedessä huomion, mutta pinnan alla tapahtuu lähes alati jotain jännää ja kiehtovaa. Tuotantopuolen miltei huomaamattomat palaset ja partikkelit tekevät ovelaa myyräntyötään, jonka ansiosta biisit vain kasvavat ja kehittyvät kuuntelukertojen karttuessa.

Lopputulemana on todettava, että kun ainuttakaan vikaa, virhettä tai haparointia ei löydy, niin täydet tähdet ovat ainoa vaihtoehto. Kyllähän tässä tulee pohdittua, että mitä jos Kristiina tekee ensi kiekosta vieläkin kovemman? No, tehkööt – sittenhän sitä vasta power poprockin seitsemännessä taivaassa oltaisiinkin. Ja sitä odotellessa voi luukuttaa Palavan rakkauden aikaa täydestä sydämestä.

Arvio Desibeli.netin sivuilla

Mika Roth

Rajatapauksia

Kristiina: Palavan rakkauden aika

Kristiina esittää ihanaa musiikkia. Kristiina on ainakin muodollisesti bändi, tai paremminkin duo. Sen muodostavat Kristiina Tuhkanen ja Joni Ekman. Tuhkanen tekee biisit, laulaa ja soittaa syntikkaa, Ekman soittaa kaiken muun. Keikoilla soittaa sitten ihan oikea bändi. En usko, että olisi väärin pitää Kristiinaa Tuhkasen sooloprojektinakaan, vaikka Ekmanin merkitystä etenkin upeana kitaristina ei voi vähätellä. Voisin kuvitella Ekmanin toimineen Tuhkaselle myös mentorina ja tuottajana. Voi asia olla päinvastoinkin, Tuhkanen pärjäisi myös omillaan. On kuitenkin fiksua pitää aisaparina Ekmanin kaltainen näkemyksellinen moniosaaja. Niin ne parhaat soololevyt syntyvät.

Tamara Luonto -vertauksilta ei Kristiinan suhteen tietenkään voi välttyä, koska Tuhkanen laulaa molemmissa. Kristiina on Tamara Luontoon verrattuna vähemmän garagerock ja enemmän pop, mutta yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Sama energia, haikeus ja valtava innostus välittyy molemmista. Parhaiten tämä kuuluu ihanan vanhanaikaisella syntikkasoundilla varustetussa kappaleessa Aloe Vera. Ja aivan kuin Tamara Luonto, Kristiina on täysin ajatonta musiikkia.

Levy alkaa nimibiisillä ja olin myyty heti ensitahdeista. Ekmanin huikea kitarointi kruunaa muutenkin täydellisen popbiisin. Ekmanilta irtoaa niin helisevä pop kuin raju rock (Jalava, It boy). Saatekirjeessä Kristiina määritellään power popiksi, se on varmasti osuva termi. Tuhkanen on ensiluokkainen laulaja-lauluntekijä. Hänellä on oma kädenjälkensä, josta näkyy laaja musiikillinen sivistys ja osaaminen. Esimerkiksi Carpe diemissä on selkeitä Leevi & The Leavings -vaikutteita, ja levy myös päättyy selkeään kunnianosoitukseen Leavingsille: ”Elämää, elämää, elämää.” Vain hetki oltiin kumartaa ihastuttavasti Eppu Normaalille sanoituksillaan ja myös Ekmanin kitaralla.

Palavan rakkauden aika on malliesimerkki uuden kotimaisen rockmusiikin huikeasta laadusta. Olen sanonut tämän useasti ennenkin ja sanon taas: kotimainen rock on viimeisen vuosikymmenen elänyt samanlaista kukoistuiskautta kuin aikanaan Love Recordsin ja myöhemmin 80-luvun huikean suomirockin kasvun vuosina. Oli ilo olla musiikista innostunut teini-ikäinen 80-luvulla ja on ilo olla keski-ikäinen musiikista edelleen innostuva setä nyt, kun kotimaan marginaalissa on Kristiinan kaltaisia upeita musiikintekijöitä.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä ilmestyvä Palavan rakkauden aika on Humu Recordsin julkaisu. Humulla alkaa olla katalogissaan niin laaja kattaus erinomaisia artisteja ja levyjä (muun muassa Paha-Viitanen, Jonas and I, Bizzarro, Vehje, joku iiris, Ville Miettinen ja tietenkin Tamara Luonto), että siitä voidaan puhua kotimaisen indierockin isona nimenä. Kovin montaa musiikkilehteä ei tässä maassa taida enää ilmestyä, mutta onkohan joku niistä huomioinut yhtiön?

Jos haluat tehdä hetkeksi elämästäsi paremman, ota Kristiinan Palavan rakkauden aika kuunteluun. Se on puolen tunnen onnenhetki, eikä sellaisia ei voi elämässä liikaa olla.

Arvio Rajatapauksia-sivustolla

Mika Kähkönen