HUMU RECORDS
Toivoton romantikko

Desibeli.net 4/5

Ville Miettinen vaihtoi kotiseutua, kiskoi tietysti siinä samalla irti juuriaan ja huomasi tekevänsä rakasta rockia hiukan uudesta kulmasta. Kuopiosta etelään siirtynyt Miettinen julkaisi jo kevään korvalla Toivoton romantikko / Lento historiaan -tuplasinkun, joka sai syksyn korvalla jatkoa Oishan se kivaa -tuplasinkusta.

Noista neljästä raidasta kolme on myös päätynyt soolodebyyttialbumille, jolla kuullaan peräti 15 rock’n’roll rallia. Numeerista ylivoimaa tasoittaa se, että mittaa kiekolle kertyy vain 32 ja puoli minuuttia – eli paljon kuullaan, progea ei niinkään.

Miettinen on halunnut antaa osuvan otsikon kiekolleen, mutta vaikka rakkauden asioista (tietysti) lauleskellaan muun ohessa, taitaa suurin rakkauden kohde olla alkuperäinen ja tinkimätön rock. Ja nyt on siis kyse suomenkielisestä kitararockista, jossa on ripaus punkkia, ämpärikaupalla suoraa suomirockia ja pikkuisen folkahtavaa akustisuuttakin. Että olisiko tämä nyt modernia retroa? Sovitaan vaikka niin.

Nimibiisi on edelleen puhdasta A-luokkaa, mutta kyllähän Ränttätänttämieskin osaa takoa boogierockia kuin Status Quo konsanaan. Tai sellainen suomalaistettu versio asiasta nyt ainakin. Kuten todettua rakkautta on monenlaista ja Miettinen pohtii tuota tunteista tulisinta monesta eri kulmasta. Kanelityttö saattaa olla heijaste rokimmasta Oo mun kaa -siivusta, mutta pintojen alla vaikuttavat voimat ovat luonteenpiirteiltään samoja.

Humoristisemmin samaista asiaa ruotii Tuntuu kuin soittaisin Mötley Crüessa, joka pistää jalalla kepeästi ja antaa huolettoman hymyn kavuta kasvoille. Ja kasvoista puhuttaessa: Kasvoja ruudulla on kaunis folkpoppis, jonka mies & kitara -muoto istuu sydämestä kummunneeseen julistukseen kuin kukka tukkaan. Tai ehkäpä pinssi farkkutakkiin olisi osuvampi vertaus Miettisen yhteydessä.

Toivoton romantikko on herttainen levy, jonka sydän sykkii lujaa vaikka musiikki ei pauhaakaan. Katujen Äänet ei saa lopettaa on suora rakkauskirje mainiolle yhtyeelle ja Lento historiaan -biisi on upea kertaus historiaan rysähtäneestä matkasta. Rock ei koskaan kuole, se saa vain vuosien saatossa yhä enemmän sankareita.

Desibeli.net

Mika Roth

Rajatapauksia

Kun Ville Miettisen debyyttialbumin Toivoton romantikko avausbiisi Lento historiaan hapuilevasti alkaa, tulee väistämättä mieleen Kari Peitsamo. Ehkä biisi jopa kertoo Kari Peitsamon Skootterista. Kun toisen biisin nimi on Ränttätänttämies ja sekin on silkkaa Skootteria ja Status Quoa, ei yksi Miettisen suurista vaikuttajista todellakaan jää epäselväksi. Vaikka Miettinen laulaa olevansa Liian sekaisin, ei hän onneksi niin sekaisin ole kuin Peitsamo nykyisellään.

Ota siis Kari Peitsamo ja Status Quo, lisää joukkoon Billy Bragg, Se ja Yari, Woude, Keba, Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut ja Ne Luumäet, mausta ripauksella bluesia ja folkkia, pane koko hoito Tehosekoittimeen, saat Ville Miettisen. Ei Miettinen mikään kopio silti ole. Hän on itsensä 80-lukulaisessa suomirokissa ja folkissa marinoinut nuori mies, joka tekee omaa juttuaa ylpeästi pää pystyssä, juuriaan arvostaen. Se tuntuu hurjalta, kansikuvan mies näyttää alle kolmekymppiseltä.

Kuulen ikäni takia aina 80-lukua vähän siellä sun täällä, ehkä liikaakin, mutta Miettisen kanssa ei tarvitse vatvoa. Niin paljon hän tuolta kultaiselta vuosikymmeneltä kuulostaa ja niin suoraa perinteistä suomirokkia hän on. Hän on taiteilija kuin suoraan 80-luvun alusta, sellainen edellisellä vuosikymmenellä punkin ansioista musiikillisen heräämisen kokenut laulaja-lauluntekijä. Yhdessä biisissä lauletaan jopa Ratsiasta ja Woudesta.

Kuten levyn nimi kertoo, on Miettinen romantikko. Sellainen herkkä runopoika, josta tytöt tykkäävät aina siihen asti kunnes tajuavat, että se ei osaa korjata autoja, ojittaa suota eikä rakentaa taloa. Ja onneksi ei osaa, ilman herkkiä runopoikia emme saisi kuunnella tällaista musiikkia. Vaikka Miettinen on herkkä, on levyllä myös varovaista musiikillista huumoria: Tuntuu kuin soittaisin Mötley Crüessa etenee ei suinkaan kasariheavyna, vaan reippaana kantrijollotuksena. Levyn akustiset biisit ovat Jukka Nissisen äänittämiä ja päätösbiisi Oishan se kivaa onkin silkkaa Nissistä.

Toivoton romantikko on pelkkää hyvää fiilistä ja pelkkiä hyviä biisejä. Vaikka se on täynnä kaipuuta, melankoliaa ja ainakin ikäiselleni suurta nostalgiaa, huokuu siitä koko ajan hyvä mieli ja soittamisen ilo. Miettinen ei angstaa tai ole pakonomaisen tekopirteä, hän on oikeasti ilon ja positiivisuuden sanansaattaja. Hän on selkeästi oma itsensä ja se jos mikä on voimavara. Toivotonta romantikkoa kuunnellessa ei kellään voi olla paha mieli. Paikoin ehkä lämpimän surumielinen, mutta ei hetkeäkään paha.

Desibeli.net

Mika Roth

Savon Sanomat 3/5

Punk rockin romantiikkaa Kuopiolaisen punkyhtye ongelman laulaja-kitaristi Ville Miettinen on jo julkaissut muutaman digisinglen ja nyt on vuorossa kokopitkä. Omien keikkojen ansiosta syntymään lähtenyt sooloalbumi osoittautuu oivalliseksi levyksi.

Toivoton romantikko on otsikkonsa versoinen paketti. Miettinen laulaa sydämeen käyvästi rakkauden karikoista, ränttätäntän soittamisesta sekä siitä, että aikalaisyhtye Katujen Äänet ei saa lopettaa.

Kolmen soinnun perinteisiä kaavoja kierrättävät punk pop -biisit tuovat mieleen niin The Ramonesin, Kari Peitsamon kuin Jonathan Richmaninkin.

Peräti viidentoista laulun mittainen pitkäsoitto jakautuu bändin kera äänitettyihin sähköisiin biiseihin sekä riisuttuihin akustisiin versioihin. Ratkaisu toimii, sillä näin kokonaisuudesta muodostuu tavallista rocklevyä ilmavampi

Debyytin ainoa miinuspuoli on kierrättäminen: moni albumin lauluista on jo aiemmin tuttu Ongelma-yhtyeen tuotannosta.

Miettisen akustiset tulkinnan toki poikkeavat niistä, mutta hän olisi samantien voinut tarjota kuulijalle täysin uutta materiaalia.

Mikko Siltanen





Humu Records

© humurecords, 2019
Kontakti

  • Humu Records / Jaakko Ryynänen
    Asemakatu 6b1
    70500 Kuopio
  • humurecords@gmail.com
Seuraa

Youtube SoundCloud